Inhimillinen päätöksenteko on vajavaista – voiko sille tehdä jotain?
Psykologisessa tutkimuskirjallisuudessa on löydetty yli toista sataa ajatteluvinoumaa, joissa ihmisten päätöksenteko systemaattisesti rikkoo logiikan sääntöjä tai ei ole heidän omien pitkän aikavälin tavoitteiden kannalta suotuisaa. Näiden vinoumien muodostumista aletaan pikkuhiljaa ymmärtämään myös aivojen tasolla. Suuren yleisön tietoisuuteen nämä ajatteluvirheet ovat tulleet psykologin ja käyttäytymistaloustieteilijän Daniel Kahnemanin Ajattelu, nopeasti ja hitaasti -kirjan (2011) myötä. Hän voitti elämäntyöstään taloustieteen Nobel-palkinnon vuonna 2002.
Pirullinen vahvistusharha
Keskeisin ajatteluharja on vahvistusharha (my side bias tai confirmation bias), jonka takia me ihmiset keskitymme tiedon etsimisessä ja sen merkityksen arvioinnissa ennakkokäsityksiämme vahvistaviin argumentteihin. Vastaavasti meidän on hyvin vaikea palauttaa muistista, keksiä tai ottaa huomioon ennakkokäsityksiemme vastaisia seikkoja. Esimerkiksi yritä keksiä kolme asiaa, joissa Donald Trump on onnistunut?
Toisin kuin muut ajatteluvinoumat, vahvistusharha ei ole yhteydessä ihmisen älykkyyteen, sitä siis esiintyy yhtä paljon terävillä kuin vähemmän terävillä ihmisillä. Monet meistä tunnistavat tuttavapiiristään ihmisiä, jotka ovat kielellisesti ja retorisesti erittäin taitavia vailla minkäänlaista kykyä tarkastella kantojaan erilaisista näkökulmista.
Vahvistusharha joka vei sotaan
Näillä ajatteluvinoumilla on myös merkittäviä yhteiskunnallisia seurauksia. 2000-luvun alkupuolella Yhdysvaltojen hallinnolla oli vahva ennakko-oletus, että Irakilla oli hallussaan massatuhoaseita, mikä johti Yhdysvaltojen hyökkäykseen vuonna 2003. Jälkikäteen tehdyn selvityksen mukaan tämä ennakko-oletus johti siihen, että tiedustelupalvelu jätti systemaattisesti huomioimatta vastakkaista todistusaineistoa. Tietenkin tämänlaiseen jälkiviisasteluun kannattaa aina myös suhtautua pienellä varauksella.
Onko tuuppaaminen ratkaisu?
Käyttäytymistaloustieteessä näitä ajattelun vinoumia on lähdetty korjaamaan ns. tuuppaamalla (nudge). Tuuppaamisessa ihmisten käyttäytymiseen vaikutetaan tekemällä päätöksentekoympäristöistä sellaisia, että ne tukevat ihmisiä tekemään valintoja, jotka ovat pitkällä tähtäimellä heidän etujensa mukaisia. Esimerkiksi Englannissa tehdyissä kokeiluissa eläkesäästäjien määrä kaksinkertaistui, kun siitä tehtiin oletusasetus työsopimuksissa. Ihmisillä oli siis yhä mahdollisuus olla säästämättä eläkkeisiin, mutta nyt se vaati erillisen tietoisen valinnan.
Koska päätöksentekoympäristöllä on väliä, meidän perheessämme on ollut jo yli kymmenen vuotta käytäntö, että vaimoni piilottaa kaikki karkit ja muut herkut minulta. Tämä tekee minun päätöksentekoni helpommaksi silloin kun tekee mieli pientä välipalaa. Olen perso makealle.
Tuuppaamista voi tehdä moneen suuntaan
Tuuppaamisen kääntöpuolena markkinavoimat käyttävät näitä samoja tekniikoita myydäkseen meille asioita, jotka eivät palvele meidän pitkän aikavälin intressejä. Varmaan ei ole sattumaa, että kauppojen kassojen läheisyyteen on sijoitettu karkkeja ja muita tuotteita, joita usein hankitaan ns. heräteostoksina?
Asuuko viisaus yhteisessä päätöksenteossa?
Toinen ratkaisumalli on hyväksyä se, että yksittäiset ihmiset ovat aina vajavaisia päätöksentekijöitä ja lähteä ratkaisemaan ajatteluvinoumia kehittämällä yhteisöjen päätöksentekoprosesseja. Tutkimusten mukaan me ihmiset olemme huonoja havaitsemaan loogisia virheitä omassa ajattelussamme, mutta hyviä löytämään niitä muiden ideoissa. Järki on enemmän puolustusasianajaja kuin puolueeton tuomari. Täten vaikka ihmiset ovat yksittäisinä järkeilijöinä vajavaisia, niin yhteisessä argumentoinnissa heikoimmat ideat ammutaan alas ja vahvimmat jäävät voimaan. Tämä edellyttää sen, että osallistujien lähtökohdissa on diversiteettiä ja parhaan ratkaisun löytäminen on heille tärkeämpää kuin se, että itse voittaa argumentoinnin. Lisäksi tällaisessa ryhmässä pitää näkemyseroista huolimatta olla myös yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Periaatteessa tieteellinen yhteisö toimii suurin piirtein näin. Yksittäiset tutkijat voivat olla vahvistusharhan riivaamia siinä missä muutkin ihmiset, mutta kriittinen tiedeyhteisö mahdollistaa sen, että pitkällä juoksulla vain parhaat ideat menevät jatkoon.
Voiko järkevyyttä oppia tai opettaa?
Useissa haastatteluissa Daniel Kahneman on ilmaissut skeptisyytensä sille, että ihmisten ajatteluvinoumia voi korjata harjoittelemalla. Hänen mukaan perehtymällä ajatteluvinoumiin sinusta ei tule parempaa ajattelijaa, mutta sinusta tulee parempi bongaamaan virheitä muiden ajattelusta - siis ärsyttävä besserwisser.😉
Ehkäpä Kahneman on kuitenkin ollut liian skeptinen tämän asian suhteen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on julkaistu useita tutkimuksia, joiden perusteella vaikuttaa siltä, että tiedon lisäämisen ja harjoittelun avulla ihmisten ajatteluvinoumia voi ainakin jossain määrin oikoa. Yksi hyvin yksinkertainen ja toimiva keino ajattelun oikomiseen on niin sanottu "harkitse vastakohtaa -strategia" (consider the opposite). Tämä strategia toimii seuraavasti: kun olet päätöksentekotilanteessa kiinnittynyt alustavaan vastaukseen, niin tämän jälkeen yritä keksiä 3-4 syytä, miksi arviosi voisikin olla virheellinen. Jos olet vakuuttunut pomosi olevan narsisti, harkitset syrjähyppyä tai sijoittamista kryptovaluuttaa, niin yritä vielä keksiä syitä, miksi arviosi tai päätöksesi voisi olla virheellinen. Vasta tämän jälkeen lukitse kantasi. Näin voit ainakin osittain kamppailla vahvistusharhaa vastaan.
Ihmiset ovat erehtyväisiä. Olen ihminen. Olen siis erehtyväinen
Matka kohti järkevämpiä päätöksiä lähtee liikkeelle siitä, että tunnustaa oman erehtyvyyden. Tämän jälkeen muiden ihmisten kantoja kuuntelee tarkemmalla korvalla ja omiin ennakko-oletuksiin suhtautuu terveellä skeptisyydellä. Tämän lisäksi omaa ympäristöään voi rakentaa sellaiseksi, että se tuuppii oikeaan suuntaan.
Ps. Trump on esimerkiksi onnistunut julkaisemaan bestseller kirjan, ollut huippusuositun tv-sarjan päähenkilö 14 vuotta ja voittanut presidentinvaalit. Vaikeasti saavutettavia tavoitteita, vaikka olisi syntynyt kultalusikka suussa.